Mikähän oikein lie, ei tuo ahdistus oikein laannu. Lähinnä huolettaa tulevaisuus, työn lopettaminen ja uuden saaminen. Tiedän, että olen ihan yhtä arvokas ihminen työttömänäkin, mutta sano se sillä tavalla että se menee näihin aivoihin sisälle, siinäpä pulma.

Kyllä minä tiedän, että mulla varmaan nyt on jonkinlaiset mahdollisuudet saada edes JOTAIN työtä. Mut silti ahdistaa ja pelottaa. Mikähän minua siinä oikein ahdistaa? Ja mikä ahdistaa lähtemisessä, mikä jäämisessä.

Vaikeaa on lähteä ja vaikeaa on jäädä. Kunpa joku nyt sanoisi, että kaikki järjestyy! Tai sanoisin sen sillä tavalla, että minä uskon.

Piru, mistä sen formatoinnin saa.