On ollut hyvä päivä. Töissä oli kivaa, muutenkin oli kivaa, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunut. En tiedä, pitää nyt nauttia kun kerran on hyvä päivä. Toivottavasti huomennakin on, ja miksipä ei olisi, koska alkaa loma! Ja reissu, jolla lupaan luvata samat asiat kuin Sydänjää blogissaan. Kerrankin tuntuu siltä, että elämä on elämisen arvoista kaikkine suruineen ja iloineen. Tuntuu, että on tässä nyt jotain kuitenkin tulossa. Jotain hyvää. Pitkästä aikaa aurinko tuntuu paistavat tännekin päin ja luonto näyttää parastaan täällä Pohjolan perukoilla. Kun tulen lomalta, on jo täysi kesä. Ja kesässä on toivoa.

Ihmeen hyvät tunnelmat edelleen. Miehen kanssa saan viettää viikonloppua. Kevät ja hiirenkorvat tuntuvat hyviltä, tuleva kesä tuntuu hyvältä, ja tulevaisuuskin tuntuu toiveikkaalta. "Yes we can. Yes we can." Hyvä Obama!

No nyt tuntuu jo paremmalta. Johan tässä tuli vetästyä taas viikon kriisit ja ahdistukset putkeen. Ei tämä vielä hävinnyt ole, mutta ei enää ahdista niin paljoa. Hyvä!

Kyllä tämä mahdollisuus-aspekti alkaa kohta varmaan löytyä. Pienet asiat tuovat iloa, kuten yksinäisen ihmisen auttaminen, miehen näkeminen jälleen huomenna, ja piakkoin alkava loma ja reissu. Elämä on joskus juhla.

En tiedä, miksi elämän perusasioiden tajuamiseen pitää joskus käydä hemmetinmoinen koulu. Niinkuin että "home is where the heart is". Luulisin, että olen vihdoinkin ymmärtänyt tuonkin, Pohjanmaan kautta taas...

Mikähän oikein lie, ei tuo ahdistus oikein laannu. Lähinnä huolettaa tulevaisuus, työn lopettaminen ja uuden saaminen. Tiedän, että olen ihan yhtä arvokas ihminen työttömänäkin, mutta sano se sillä tavalla että se menee näihin aivoihin sisälle, siinäpä pulma.

Kyllä minä tiedän, että mulla varmaan nyt on jonkinlaiset mahdollisuudet saada edes JOTAIN työtä. Mut silti ahdistaa ja pelottaa. Mikähän minua siinä oikein ahdistaa? Ja mikä ahdistaa lähtemisessä, mikä jäämisessä.

Vaikeaa on lähteä ja vaikeaa on jäädä. Kunpa joku nyt sanoisi, että kaikki järjestyy! Tai sanoisin sen sillä tavalla, että minä uskon.

Piru, mistä sen formatoinnin saa.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

Tämä lohduttaa, taas.