No nyt tuntuu jo paremmalta. Johan tässä tuli vetästyä taas viikon kriisit ja ahdistukset putkeen. Ei tämä vielä hävinnyt ole, mutta ei enää ahdista niin paljoa. Hyvä!

Kyllä tämä mahdollisuus-aspekti alkaa kohta varmaan löytyä. Pienet asiat tuovat iloa, kuten yksinäisen ihmisen auttaminen, miehen näkeminen jälleen huomenna, ja piakkoin alkava loma ja reissu. Elämä on joskus juhla.

En tiedä, miksi elämän perusasioiden tajuamiseen pitää joskus käydä hemmetinmoinen koulu. Niinkuin että "home is where the heart is". Luulisin, että olen vihdoinkin ymmärtänyt tuonkin, Pohjanmaan kautta taas...