Haluan vähän miettiä, miksi annoin blogille nimeksi "Lapsettomuus on mahdollisuus".

No, haluaisin nähdä lapsettomuuden mahdollisuutena. Kriisihän on aina mahdollisuus. Tämä ei tarkoita, että näen lapsettomuuden koko ajan mahdollisuutena. Ei, huonoja hetkiä on, ja pitääkin olla. Mutta, haluan tuoda esiin ja näin vielä julki kirjoittaa, että kyllähän lapsettomuus antaa mahdollisuuksia. Kehittää itseään ammatillisesti ja muuten, elää itsekkäästi, matkustella, harrastaa, juosta ties missä...Harvemmin sitä vain nuo asiat tulevat mieleen, kun lapsettomuuden alhossa vaeltaa. Silloin ei edes aina tee mieli lähteä minnekään, elää semmosessa välitilassa jotain sitku-elämää, ja se on kaikista pahinta. Pitäisi osata elää. Ja siihen lapsettomuus antaa mahdollisuuden. Tai se voi antaa siihen mahdollisuuden.

Lapsettomuus pistää miettimään sellaisia asioita, joita normaalisti lapsia saavien ei tarvitse ehkä miettiä. Tavallaan, kyllähän se lapsi antaa elämänsisältöä ja jo sinänsä syyn elää; vaikka ei kai kukaan hanki lasta sen takia, että saa elämänsisältöä (tai en minä tiedä!), mutta yhtä kaikki, lapsessa suku jatkuu, elämä jatkuu. Lapsettoman sukua ja geenejä ei jatka kukaan. Kyllähän lisääntyminen on tietyllä tavalla elämän tarkoitus. Mikä on lapsettoman elämän tarkoitus? Kuka minä olen, millainen olen, olenko yhtä hyvä ihminen kuin lapsellisetkin?

Toisaalta taas, eräällä nettipalstalla joku sanoi, että elämän tarkoitus on salaisuus. Enpä ole kenenkään vielä näin tyhjentävästi kuvannut elämän tarkoitusta. Sehän todellakin on salaisuus. Lapsettomuus antaa ihmiselle aikaa miettiä itseään ja sitä mitä haluaa, työelämässä tai yksityiselämässä. Tajuaa, mitä haluaa tehdä, mitä ei halua tehdä - ja kun ei ole perhettä elätettävänä, on mahdollisuus kenties opiskella lisää, saada se unelmien työpaikka - ei se ole kovin pieni ja vähäpätöinen juttu!

Henkinen kasvu, ammatillinen kasvu, parisuhteen kasvu, omien haaveiden toteuttaminen - siinäpä mahdollisuuksia kerrakseen!